Viimeksi manasin turnauksien kuivaa kautta, jonka nyt viimein sain "murrettua". Pari pikkurahasijaa päivittäisissä 20+r turnauksissa ongamella. Rahallisesti tämä ei ole iso juttu, mutta jatkomotivaation kannalta hyvä: Jos on jatkuvasti sellanen olo, että jengi vetää ohi etkä voi voittaa, katoaa pelikiinnostus hyvin nopeasti.
Sitten asiaan. Eli monttuun. Tämä ihana, esteettinen monttu. Käyrän alaspäinsuuntautuminen, yleensä jyrkästi. Huomasin 5/10NL pöydissä pari mukavantuntuista paistia ja päätin ottaa shottia. 1½buyin stoploss, eli pöydistä pois jos häviää tuon määrän. No sehän hävittiin. Yhteensä kerkesin pelata 125 kättä, joista taisin voittaa yhden flopin continuation betin kautta. Kaikki muut checkraisettiin,floatattiin,vedettiin ohi,ja tehtiin herocalleja mun bluffeja vastaan. Sitten paloi lievästi käpy ja tein $450 herocallin riverillä 87 suitedilla 79K99 boardiin kun passiivinen maksumasiina(senhetkinen riidi kaverista) callasi flopin ja turnin, ja panosti riverillä melkein potillisen kun checkasin sille. Ainoat kädet jotka biittaan, on 86 ja T8 open-enderit, joten melkoisesta herocallista puhutaan... Sitten pöydät kiltisti kiinni ja tupakille.
Tämän jälkeen jatkoin grindausta 2.50/5 -pöydissä, joista löytyikin mukavasti paisteja. Ainoana ongelmana se, että oletin jälleen paistien antavan rahansa automaattisesti mulle, joten tuli pelattua liian väkinäisesti. Pitihän tuo ~1.5k "monttu" saada paikattua. Tästä seurauksena about tunnin breakeven-grindia karsealla pelillä, jonka jälkeen supersekava maniac stäkkäsi mut kun riverasin suoran sen väriä vastaan, ja kaveri teki mukavan overbet-puskun jonka maksoin koska kyseinen sankari olisi puskenut millä vain semivahvalla kädellä+täydellä bluffilla. Todella sekava tyyppi. Tässä vaiheessa totaalidamage oli jotain ~2.3k ja höyryä alkoi nousemaan korvista. Lisää tupakkaa. Heti tauolta palattuani otin turpiin flopattuani 33:lla pienemmän setin kun kaveri, ja sitten softat kiltisti kiinni. -2.8k damage.
Kuopan koko ei ole missään tapauksessa huikea, kun ottaa huomioon buyinien määrän (1½bi kilosessa, ja alle 3bi 500:ssa). Ongelmana vain se, ettei lähiaikoina ole riittänyt stamina grindaamaan pitkää sessiota/päivää, joten paikkaamiseen tulee kulumaan todennäköisesti pidemmän aikaa ellei heti seuraavaksi tule Jeesus-sessiota.
Ach well, das ist pokarrrrr
torstai 18. lokakuuta 2007
tiistai 16. lokakuuta 2007
Kuiva kausi
Edellisessä entryssä tuli puhuttua donkamenttien(turnausten) suuresta varianssista, ja se on tullut taas todistettua aitiopaikalta: Viimeisestä 14 turnauksesta nolla (0,nada,zero,nietu) rahasijaa ja täysin avuton olo. Noista neljästätoista apinoin varmaan kahdessa, loput tuli pelattua omaa solidia peliä, mutta se on aika pirun vaikeeta päästä turnauksissa pitkälle jos häviää 90% coinflipeistä ja valtaosan 70/30 tilanteista. Huolestunut olo ei ole, mutta aivan helvetin turhautunut. Raastinraudalla runkkaaminenkin on palkitsevampaa touhua.
Rahapöytien puolella samanaikaisesti on tullut sahattua ylösalas. Lähiaikojen trendi on ollut se, että tulee pelattua pari sessiota solidia peliä, ja kolmannessa tehtyä tyhmiä bluffeja ja ylipelattua käsiä. Tästä seurauksena ns. "jojo-efekti" joka hidastaa kohtuupaljon nousua, mutta kuten viimeksi tuli mainittua, ei tässä valmiissa maailmassa mihinkään kiire ole. Kuukausi on kuitenkin lievästi vihreän puolella, ja aikaa on...
Muuten, miksi ihmeessä pokerinpelaajat mittailevat päivä- ja kuukausituloja? Onhan se hyvä pitää kirjaa miten menee, mutta tällainen tulospohjainen vertailu näinkin lyhyellä aikavälillä voi tehdä homman liiankin hapokkaaksi ison varianssin pelissä ja masentaa pelaajan. Eräällä pokerikanavalla missä allekirjoittanutkin oleskelee, tulee kellontarkasti ilmoitukset siitä, miten kuukausi meni. Sen lisäksi, että tulosten jatkuva tuijottaminen voi vaikuttaa omaan peliin, se saattaa masentaa kanssapelaajia jos nämä sattuvat olemaan montussa/jumissa. Toki homma toimii myös toisinpäin, toisten menestyminen motivoi joskus suunnattomasti, ja laittaa treenaamaan intensiivisesti. Joskus jopa liiankin. Omalla kohdallani tulosten tuijottaminen tuo suorituspaineita ja aiheuttaa usein "ylipelaamisen", jossa koittaa väkisin vääntää profittia poteissa, joissa se kuuluu muille. Tästä seuraa yleensä kierre jota paikkaillaan taas pari päivää.
Pokerin ulkopuolelta mainittakoon, että xbox360:n takuupalvelu toimii loistavasti. Siinä vaiheessa, kun viides boksi hajoaa ja soittaa puhelintukeen valmiina sanomaan jotain todella pahoja asioita, siellä vastaa iloinen asiakaspalvelija joka pahoittelee omalle kohdalle sattunutta surkeaa tuuria ja lähettää jälleen ilmaiseksi lisälaitteita (tällä kertaa uuden langattoman ohjaimen, ja 12kk ilmaista live!-aikaa). Tämän lisäksi luvattiin puolet normaalia nopeampi vaihtoprosessi (1-1½vko), ja sanottiin että tännepäin lähetettävä konsoli tuplatsekataan paikanpäällä parhaan mahdollisen laadun takaamiseksi. Pahin terä vitutukselta katoaa välittömästi ja loppu "avautuminen" onkin enää vuodatusta tukihenkilölle siitä, miten boksit voi hajota noin usein. Bravo Microsoft, Bravo.
Rahapöytien puolella samanaikaisesti on tullut sahattua ylösalas. Lähiaikojen trendi on ollut se, että tulee pelattua pari sessiota solidia peliä, ja kolmannessa tehtyä tyhmiä bluffeja ja ylipelattua käsiä. Tästä seurauksena ns. "jojo-efekti" joka hidastaa kohtuupaljon nousua, mutta kuten viimeksi tuli mainittua, ei tässä valmiissa maailmassa mihinkään kiire ole. Kuukausi on kuitenkin lievästi vihreän puolella, ja aikaa on...
Muuten, miksi ihmeessä pokerinpelaajat mittailevat päivä- ja kuukausituloja? Onhan se hyvä pitää kirjaa miten menee, mutta tällainen tulospohjainen vertailu näinkin lyhyellä aikavälillä voi tehdä homman liiankin hapokkaaksi ison varianssin pelissä ja masentaa pelaajan. Eräällä pokerikanavalla missä allekirjoittanutkin oleskelee, tulee kellontarkasti ilmoitukset siitä, miten kuukausi meni. Sen lisäksi, että tulosten jatkuva tuijottaminen voi vaikuttaa omaan peliin, se saattaa masentaa kanssapelaajia jos nämä sattuvat olemaan montussa/jumissa. Toki homma toimii myös toisinpäin, toisten menestyminen motivoi joskus suunnattomasti, ja laittaa treenaamaan intensiivisesti. Joskus jopa liiankin. Omalla kohdallani tulosten tuijottaminen tuo suorituspaineita ja aiheuttaa usein "ylipelaamisen", jossa koittaa väkisin vääntää profittia poteissa, joissa se kuuluu muille. Tästä seuraa yleensä kierre jota paikkaillaan taas pari päivää.
Pokerin ulkopuolelta mainittakoon, että xbox360:n takuupalvelu toimii loistavasti. Siinä vaiheessa, kun viides boksi hajoaa ja soittaa puhelintukeen valmiina sanomaan jotain todella pahoja asioita, siellä vastaa iloinen asiakaspalvelija joka pahoittelee omalle kohdalle sattunutta surkeaa tuuria ja lähettää jälleen ilmaiseksi lisälaitteita (tällä kertaa uuden langattoman ohjaimen, ja 12kk ilmaista live!-aikaa). Tämän lisäksi luvattiin puolet normaalia nopeampi vaihtoprosessi (1-1½vko), ja sanottiin että tännepäin lähetettävä konsoli tuplatsekataan paikanpäällä parhaan mahdollisen laadun takaamiseksi. Pahin terä vitutukselta katoaa välittömästi ja loppu "avautuminen" onkin enää vuodatusta tukihenkilölle siitä, miten boksit voi hajota noin usein. Bravo Microsoft, Bravo.
perjantai 5. lokakuuta 2007
Hassu Peli
Tää pokeri on siitä hassu peli, etten voi ikinä olla tyytyväinen - aina on parannettavaa eikä kukaan pelaa täydellisesti. Sillon kun on upea sessio takana tulee sätittyä itseään niistä muutamasta paskasti pelatusta kädestä ja sillon kun on paska runi tulee silti sätittyä itseään siitä että tappioita olis voinut minimoida paremmin. Voitto turnauksesta? Sehän menee täysin 'luckboxin' piikkiin koska turnausvarianssi on aivan huikea eikä itse pelaa todellakaan täydellistä peliä. Aina löytyy sätittävää omasta pelistä, aina.
Sitä en tiedä onko sättiminen hyvä vai huono asia. Se ajaa täydellisyyteen, se ajaa treenaamaan enemmän ja tulemaan paremmaksi pelaajaksi. Se ajaa myös verenpaineen nousuun ja liian kovaan itsekritiikkiin. Ja kun mulla ei muutenkaan ole elimistö parhaassa mahdollisessa kunnossa tällä hetkellä(siitä en puhu täällä), niin periaatteessa pahentaa asiaa...
Joten tavoite, mikäs se olis? En periaatteessa tarvi isoa omaisuutta, isoa kämppää, en tarvi tilille lojumaan isoja määriä rahaa. Tavoite on lähinnä itsensä testaaminen ja se "mihin asti rahkeet riittää". Ongelmallinen tilanne sinänsä koska mulla sahaa toi 'tavote' tavallaan päivästä toiseen: Joinain päivinä haluan pelata supersolidia abc-pokeria ja grindata käsi kädeltä lisää bankrollia itelleni, toisena päivänä tulee todettua että rollia on tarpeeks eikä tässä nyt sinänsä oo kiire mihinkään, mennään haastamaan ne oman limitin kovimmat regularit kusemiskilpailuun, tai vaihtoehtosesti tulee mentyä "mukamas" grindaamaan mutta koska on 'mehhhhh' -fiilis siitä rollista, niin tulee pelattua kun apina. Ja jälkikäteen morkkiksenpoikasta. Pakokauhua ei tule missään vaiheessa, koska mulla on vahva usko ja pitkän tähtäimen todisteita siitä että omat limitit pystyy grindaamaan voitollisella pelillä, joten kuopat on aina paikattavissa, ja ne on aina paikattu. Pitäis löytää motivaatio tohon ainaiseen "tehokkaaseen grindaamiseen" koska se jo itsessään parantais mun kuukausitulosta vähintään kolmanneksella. Huikee muutos pelkästä kurinalasuudesta, sanoisin...
Ja kukas helvetti mä sitten olen?
26-vuotias perusturisti Helsingistä tasoina 200-500nl, pokeria pelannut n. 2.5V joista ekat ~22kk on/off. Monta kertaa deponnu muutaman satasen, grindannu rollin pariin tonniin, kyllästyny/pelästyny isompiin limitteihin yms ja ottanut kaiken kotiin. Nyt tammi-helmikuun vaihteesta päätin alkaa tekemään ekaa kunnon rollia itelleni ja aloin pelaamaan 'pohjalta' uusiks (25nl ja 50nl). Nyt pelaan 200-500nl, rollia riittäis 600nl helposti, mutta menee liian hapokkaaks tällä hetkellä pottien puolesta. Kuten sanottu, ei mulla mikään kiire ole... Turnauspuolelta (ei helvetti mikä joululaji, myönnetään) on irronnut kerran Mansionin 100k guaran voitto (24k), priman 109$ freezarin voitto (1.6k) ja muutama ei-niin-iso finaltable joissa partyn 30+r:ssä 3. sija ja jotain 2.6k. Yks tappiokuukaus(lievä) on mahtunut joukkoon kun heinäkuussa meni ekat 400nl shotit perseelleen ja sen jälkeen alko oma apinapeli jota paikkailtiin loppukuukaus. Kotiin otetuilla pokerivoitoilla on maksettu 'viihdehuoneen' remontti, uudet näytöt (3x 20"), xbox360, ps3, wii, uus läppäri, uus pöytäkone, videotykki, landelle uudet kaivosysteemit, sohvaa ja muuta huonekalua, yms. Elektroniikkahulluko? ehei... :P
Tarkoitus olis kirjottaa tänne fiiliksistä pelin suhteen ja omasta kehityksestä/jumituksesta. Blogi saattaa laajeta myös muun elämän puolelle jos sellasta joskus tulee :)
Ihanan Hapokas Peli.
Sitä en tiedä onko sättiminen hyvä vai huono asia. Se ajaa täydellisyyteen, se ajaa treenaamaan enemmän ja tulemaan paremmaksi pelaajaksi. Se ajaa myös verenpaineen nousuun ja liian kovaan itsekritiikkiin. Ja kun mulla ei muutenkaan ole elimistö parhaassa mahdollisessa kunnossa tällä hetkellä(siitä en puhu täällä), niin periaatteessa pahentaa asiaa...
Joten tavoite, mikäs se olis? En periaatteessa tarvi isoa omaisuutta, isoa kämppää, en tarvi tilille lojumaan isoja määriä rahaa. Tavoite on lähinnä itsensä testaaminen ja se "mihin asti rahkeet riittää". Ongelmallinen tilanne sinänsä koska mulla sahaa toi 'tavote' tavallaan päivästä toiseen: Joinain päivinä haluan pelata supersolidia abc-pokeria ja grindata käsi kädeltä lisää bankrollia itelleni, toisena päivänä tulee todettua että rollia on tarpeeks eikä tässä nyt sinänsä oo kiire mihinkään, mennään haastamaan ne oman limitin kovimmat regularit kusemiskilpailuun, tai vaihtoehtosesti tulee mentyä "mukamas" grindaamaan mutta koska on 'mehhhhh' -fiilis siitä rollista, niin tulee pelattua kun apina. Ja jälkikäteen morkkiksenpoikasta. Pakokauhua ei tule missään vaiheessa, koska mulla on vahva usko ja pitkän tähtäimen todisteita siitä että omat limitit pystyy grindaamaan voitollisella pelillä, joten kuopat on aina paikattavissa, ja ne on aina paikattu. Pitäis löytää motivaatio tohon ainaiseen "tehokkaaseen grindaamiseen" koska se jo itsessään parantais mun kuukausitulosta vähintään kolmanneksella. Huikee muutos pelkästä kurinalasuudesta, sanoisin...
Ja kukas helvetti mä sitten olen?
26-vuotias perusturisti Helsingistä tasoina 200-500nl, pokeria pelannut n. 2.5V joista ekat ~22kk on/off. Monta kertaa deponnu muutaman satasen, grindannu rollin pariin tonniin, kyllästyny/pelästyny isompiin limitteihin yms ja ottanut kaiken kotiin. Nyt tammi-helmikuun vaihteesta päätin alkaa tekemään ekaa kunnon rollia itelleni ja aloin pelaamaan 'pohjalta' uusiks (25nl ja 50nl). Nyt pelaan 200-500nl, rollia riittäis 600nl helposti, mutta menee liian hapokkaaks tällä hetkellä pottien puolesta. Kuten sanottu, ei mulla mikään kiire ole... Turnauspuolelta (ei helvetti mikä joululaji, myönnetään) on irronnut kerran Mansionin 100k guaran voitto (24k), priman 109$ freezarin voitto (1.6k) ja muutama ei-niin-iso finaltable joissa partyn 30+r:ssä 3. sija ja jotain 2.6k. Yks tappiokuukaus(lievä) on mahtunut joukkoon kun heinäkuussa meni ekat 400nl shotit perseelleen ja sen jälkeen alko oma apinapeli jota paikkailtiin loppukuukaus. Kotiin otetuilla pokerivoitoilla on maksettu 'viihdehuoneen' remontti, uudet näytöt (3x 20"), xbox360, ps3, wii, uus läppäri, uus pöytäkone, videotykki, landelle uudet kaivosysteemit, sohvaa ja muuta huonekalua, yms. Elektroniikkahulluko? ehei... :P
Tarkoitus olis kirjottaa tänne fiiliksistä pelin suhteen ja omasta kehityksestä/jumituksesta. Blogi saattaa laajeta myös muun elämän puolelle jos sellasta joskus tulee :)
Ihanan Hapokas Peli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)